Justuksesta Tietoja
Sukupuoli: uros
Rotu: Beagle
Kennel, josta haettu: Kankkila
Väritys: kolmivärinen, musta, ruskea ja valkoinen
Syntymäaika: tieto lisätään kyllä
Erityispiirteitä: päässä rasvapahkura, sekä musta, nuolimainen
kuvio päässä, vanhemmiten haalistunut pois.
Tullessani kotiin minun oli oltava narussa,
että en livistä.
Klikkaa yllä olevaa kuvaa päästäksesi Justuksen ja Bongon
muistosivulle.
Minä pentuna.
Kasvoin aikuiseksi
Koiran silmin: Kun olin pentu, niin sain tietää emoltani Ämmältä,
että meidät myydään ihmisille. En tajunnut sitä ihan heti, mutta
sitten joku pariskunta tuli, haki yhden urospennun ja vei sen.
Silloin
Ämmä sanoi: "Kasvattajamme myy aikanaan sinutkin, toivonkin siksi,
että saisit hyvän kodin." Sitten meitä tuli katsomaan paris-kunta,
jolla oli nuorehko mies mukanaan. Varsinkin mukana tullut
nainen vaikutti mukavalta, samoin se nuori mies. Sitten kasvattajani
sanoi sille nuorelle miehelle: "Hae sieltä pihalta rautalankaa,
etteivät
nuo karkaa." Hän haki.
Sitten se tapahtui, kasvattaja sanoi: "Otetaas tämä pulleamasuinen
pentu." Pelästyin hieman, sehän tarkoitti minua! Minut ojennettiin
sille
naiselle, joka kantoi minua sylissään pois emoni luota. En
muista
juuri mitä ne puhuivat, mutta jotain juttuja ne kirjoittivat, sitten
paperisia lappuja (ihmiset sanoivat niitä seteleiksi) annettiin kasvattajalleni ja minut vietiin sylissä autoon ja niin alkoi
matkani uuteen
kotiin. Ajomatka oli outo tietenkin, mutta silti autoreissu
oli kiinnostava kokemus.
Minua tietysti pelotti, koska Ämmä oli kertonut, että jotkut ihmiset
piiskaavat koiria mitä oudoimmista syistä. Lopulta olimme perillä
ja
pääsin narunpäähän sidottuna ulos autosta. Sisällä tietysti lorautin
lattialle koska en vielä hallinnut rakkoani kunnolla.
Nyt iski pelko, että risua tulee. Mutta ei, joku niistä haki jonkun rievun
ja sillä pyyhki lirut lattialta pois. Koska minut oli nimetty
Justukseksi, niin he kutsuivat minua sillä nimellä. Se pojankloppi
oli
hieman ankara, mutta oikeasti se halusi tehdä selväksi, että en saa
määrätä talossa. Pitkän ajan kuluessa opin, ketkä ovat minun
johtajiani täällä.
Vuosien saatossa olin omaksunut talon
tavat. Joskus sattui myös
aika
epämieluisia tilanteita. Kerran näet livistin pelloille nuuskimaan
maita
ja sain jonkun vieraan eläimen vainun. Se nuori mies lähti perääni
ja
kipitin polkua pitkin hajun perässä läheisen talon pihalle. Siellä
oli vastassa hyvin tyly koira, joka alkoi murista ja jahtasi minua.
Ainut
keino paeta oli juosta sen nuoren miehen luo ja lähellä hän olikin onnekseni. Hän otti minut syliin ja se kauhea hurtta kutsuttiin
takaisin.
Kuulin, miten joku mies kysyi, että: "Tekikö se sille mitään?" Se
nuori mies huusi, että: "Ei tehnyt." Sitten minut vietiin sylissä
takaisin
kotiini.
Minulla oli tapana tehdä joskus hieman
jäynää, otin sukkia tai
vanhan
rievun, joskus ärähdin koska halusin leikkiä sukilla. Sitten
he antoivat minulle jotkut risat tohvelin, niitä minä retuutin
mielelläni. Nukuin
öisin vanhassa matkalaukussa, mutta kun kasvoin, niin nukuin öisin
lattialla tai päivisin sängyssä yleensä peiton
päällä.
Joskus ihan tuossa syksyllä satoi
jotain outoa taivaalta. Ihmiset
kutsuivat sitä lumeksi. Siis lunta? Mitä se oli ja oliko se
syötävää?
Päätin kokeilla ja nappasin hiutaleita suuhuni, ne olivat kylmiä ja
sulivat suussani. Aluksi tätä lunta satoi vähän, sitten sitä satoi
aina vain enempi. Talvella pidin siitä, kun sain hyppiä lumessa
läheisellä pellolla omistaja mukanani. Asia oli nyt selvä, hän oli
lauman johtajauros jota kunnioitin ja hän palkitsi kuuliaisuuteni
antamalla herkkupalan. Yleensä koirankeksin, mutta joskus sain
juustonpalan, joka oli hirveän hyvää. Sitten tuli aika vuodesta, jolloin
perheessä oli kauheasti tekemistä
ja he puhuivat jostain joulusta. Mikä oli joulu? Jotain sain tietää
edes, ihmisillä oli joku kumma tapa kirjoitella paljon pahvilappuja
joissa oli joku kuva jokaisessa, he sanoivat niitä joulukortiksi.
Kun se nuori pojankloppi huomasi, että en tunnu olevan perillä
asioista, hän kertoi minulle näin: "Jouluna syödään erilaisia ruokia
ja sinäkin saat lahjan, jos olet kiltti." Lahjan? Siis hetkonen,
mitä
hän tarkoitti? Onko ihmisillä tapana jaella lahjojakin? Ilmeisesti
oli, kun näin joskus jonkun heistä käärivän jotain värillisen pa-
perin sisään.
Niinpä niin, näin kun heistä joku
laittoi uunin päälle, sitten sinne
laitettiin valtava lihanpala, jota sanottiin kinkuksi. Tiesin
hajusta,
että jotain hyvää sen täytyi olla. He laittoivat myös kinkun
päälle happaman tuoksuista, tahnamaista ainetta, jota he kut-
suivat sinapiksi. Sitten myöhemmin sisään tuotiin ihka aito kuusi
ja ihmettelin, mikä tarve ihmisillä on tuoda kuusipuu sisälle?
Kuulin, että kuusi koristellaan.
Asiassa oli perää, kun kaapista
otettiin joku laatikko pirtissä olevan keinutuolin päälle ja sieltä
otettiin esiin erilaisia palloja, jotain hassuja nauhoja joita he
sitten alkoivat laitella pitkin kuusta. Lopulta koitti erilainen
päivä,
oli rauhallista, musiikki soi hiljaa ja televisiosta he katsoivat,
kun
joku mies puhui parvekkeella väkijoukolle jotain joulurauhasta.
Samassa muistin, Ämmä kertoi siitä minulle kun olin ihan pentu,
se on julistus, jolloin eläimet saavat olla rauhassa ja niin se
olikin. Minä sain olla rauhassa.
Sitten koitti tapahtuma, jolloin
pirtissä ollutta pöytää katettiin
mitä erilaisin herkun, haistoin keittiöstä kinkun tuoksun, mutta
myös muita tuoksuja haistoin, kuten juuston ja lohen tuoksun.
Jäin keittiöön seuraamaan tapahtumia. Ruokaa laitettiin mikro-
aaltouuniin yksi kerrallaan. Kunnes koitti minulle mieluisa hetki;
alkoi syöminen. Sain maistaa itsekin palan kinkkua, mikä oli
tosi hyvää!
Kohta perhe teki lähtöä jonnekin, mutta
mihin? He puhuivat jo-
tain jostain kynttilöistä. Menin tutkimaan tilannetta, mutta jäin
yksin taloon. Hetken ulistuani (koska en halunnut olla yksin) mi-
nä päätin itsekin osallistua joulunviettoon ja päätin koristella
lattian tyynyn avulla. Revin tyynyn auki ja ravistelin siitä peh-
meää pumpulia lattialla. Kotiin tultuaan he toruivat minua aluksi
mutta sitten he siivosivat lattian makuuhuoneesta. Kuulin kun
tämä nainen sanoi, että "Katsokaas, Justushan osallistui myös
joulunviettoon." Illemmalla he alkoivat jaella jotain värikkäitä
paketteja toisilleen. Minäkin sain lahjoja, kuten mainitakseni
uuden leikkikalun, sekä uuden ruokakupin ja puruluutikkuja
tai koirankeksejä. Se oli minun ensimmäinen jouluni.
